3. huhtikuuta 2011

Hopeahommia

En tiedä oliko tässä itse syypää jännetupentulehdukseen. Ainakin se jäi viimeiseksi koruksi ennen sitä.

M pyysi tekemään itselleen hopeariipuksen erästä tilaisuutta varten ja minähän tein. Aloittamiseen meni luvattoman pitkä aika ja saaja ehti jo vähän huolestua ehtiikö koru valmiiksi asti. :P Koska koen itseni hopeahommissa vielä melko noviisiksi, tilaustöitä pitää aina pyöritellä ja suunnitella mielessään ja paperilla. Omaan käyttöön tulevia koruja ei sitä vastoin yleensä suunnittele kovin tarkkaan.

Pohja on sahattu millin hopealevystä ja pinta taottu vasaralla lommoiseksi. Pohjaan juotetun kuvion väänsin pihtien avulla millin hopealangasta ja vasaroin littanaksi. Lisäsin riipukseen vain nahkanauhan, mutta siitä ei nyt ole kuvaa. Jätin riipuksen tarkoituksella vähän viimeistelemättömän näköiseksi. Ainoa mikä omaa silmää häiritsee on se ettei tuon kuvion alareunaan tarttunut patina jostain syystä ollenkaan. Patinointi suoritettiinkin tällä kertaa ihan kananmunalla, koska patinointiin käyttämäni aine Norit oli jostain syystä kokenut kummallisen kemiallisen reaktion. Se oli muuttunut kirkkaaksi, eikä toiminut enää. Onko muilla käynyt samoin? No pitänee patinoida jossain vaiheessa uudelleen.

















Heti kun käsi alkoi toipua, iski selkävaivat. Olin perjantaina vahtimassa lapsia ja nostelin heitä ehkä luvattoman paljon ja jotenkin väärin. Selkä on juilinut siitä asti tosi pahasti. Tää on just tätä mun tuuria. :(

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Upea :) jotenkin muinaista tuntua, varmasti komea kaulalla.

Gesi kirjoitti...

Kiitos Tanja! No juu, lähdinkin hakemaan jotain muinaista tyyliä, mutta halusin lopputuloksen olevan samalla modernin yksinkertainen.