Mekoista ei huolittu korvausta, mutta sovittiin että teen vastalahjaksi muutaman korun. Saamasi pitää Neiti Mekkovirtuoosi!
Toiveväreiksi ilmoitettiin ainakin turkoosi ja pinkki, rannekorujen ja korvisten muodossa.
Neiti M ei kullan väriäkään vierasta, joten pääsin pitkästä aikaa pois mukavuusalueeltani. Kultaisen metallin kanssa pitää olla varovainen, ettei tule liian tätimäisiä viboja. Tai en minä tiedä, miksi kulta on jotenkin niin hankala juuri minulle. Voihan se olla vain harjoituksen puutetta. :)
Tätä korua ei kuitenkaan ollut yhtään hankala tehdä! Yhdistin kullan kanssa raikasta turkoosia jokikiven ja magnesiitin muodossa, hiekan väristä jokikiveä sekä muutaman kirkkaan, kultaiseen taittavan lasihelmen keventämään kokonaisuutta. Värit tuovat ehdottomasti mieleen kesän rantamaiseman, joten joukkoon eksyi uiskentelemaan myös pieni kultainen merihevonen.
Ystäväni korvismaun tuntien piti kehittää hieman isomman mallista korvakillutinta. Näyttävän naisen pitää tietenkin omistaa suuret korvakorut! Näissäkin messinkiä ja värjättyä jadea.
Muutama korunen pitää vielä näpertää kiitokseksi upeista mekkosista. Ystäväni ansiosta minun ei tarvitse koko kesänä metsästää yhtään uutta mekkoa, joka on shoppailua inhoavan mielestä aika loistojuttu. :)
Vielä yksi valokuva, joka on sopivasti otettu tasan viikko sitten kyseisenä mekkopäivänä Pitkänsillanrannan auringonlaskusta. ♥